Aramina rotuesittelyssä Lahden Faunattaressa 16.2.2019

Faunatar, rotuesittely

Aramina tässä terve, oltiin tänään äiti Ofelian, Alpon ja Tiukun kanssa Faunattaressa Launeella. Mua vähän jänskätti, mamma laittoi mulle valjaat ja hihnan, niin sain vähän himmailla häkin ulkopuolella. Yritin mennä katsomaan ruokia, kun kerrankin pääsin kauppaan itse, mutta Riikka, mun yks rakkaista palvelijoista ei päästänyt mua. Sitten olisin halunnut mennä Alpon tai Tiukun viereen, mutta sinnekkään en saanut mennä...niin, mä kyllä vähän mökötin. Välillä kuului ihan kummallisia ääniä ja mua pelotti, mutta Riikka kertoi, ettei tarvii pelätä, kun äänet lähti kuulema jostain ostoskärreistä.

 

Ihmisiä kävi meitä moikkaamassa ja silittivätkin minua ja Tiukua. Alpo ei halunnut, että sitä silitetään, sitä sai vain katsoa ja se on sentään mua vanhempi. Ja mun äiti, Ofelia, piiloutui aluksi vilttinsä alle, mamma sitten lopulta houkutteli hänetkin näkyville ja ihmiset, joita siinä oli paikalla, huokaisvat, että on kaunis - oon minäkin kaunis, mamma tietää sen. Me oltiin siellä 4 tuntia ja mamma ihmetteli, että miten aika meni kuin siivillä.

 

Kotiin tultua saatiin RUOKAA, olikin kiljuva nälkä ja sit me nukuttiin päiväunet ja touhuttiin omia juttuja. Saatiin meidän pesät pesusta, ihanaa nukkua yöllä puhtaassa pesässä. Iltaruuaksi saatiin heppaa, mä rakastan sitä, kuten kaikki muutkin, se on meidän lempiruokaa. Meijän ihmisiskä pilkkoi sitä ja Riikka leikitti meitä sen aikaa meidän lempihuiskalla ja mä jatkoin leikkiä syönnin päälle, mut sitten Riikka väsyi ja minäkin...palataan joku päivä tarinoimaan lisää, nyt meen nukkumaan äipän kaa.

ELOKUU 2019

Aikaa onkin vierähtänyt kokonainen kesä ja paljon on sattunut ja tapahunut. Huhtikuun lopussa meille muutti kiinanharjakoita Xtra Bold Pictionary, tuttavalisimmin Pikkis.  Alpo ja Leidit olivat alkuun hyvin jännittyitä, mutta parin viikon yhteiselon jälkeen Araminasta ja Pikkiksestä tuli ylimmät ystävät ja leikkivät paljon keskenään, painvat ja jahtaavat toisiaan. Ofelia nukkuu ajoittain Pikkiksen vieressä, mutta ilmoittaa kyllä mikäli seura ei kelpaa. Tiuku edelleen käy Pikkistä nuuhkimassa, kun Pikkis nukkuu. Alpo on vaatinut eniten aikaa tottuakseen Pikkiseen ja Pikkis on nyt oppinut tarvittaessa Alpoa väistämään.

Alkuun herätimme hiukan ihmetystä, kun esim. yöt Pikkis oli kissoista erillään tai Pikkis oli yläkerrassa yksin, kun ei oltu kotona ja Pikkistä ei voinut ottaa mukaan. Meillä oli kuitenkin se tavoite, joka onkin täyttynyt, ettei minkäänlaista yhteenottoa, negatiivista tulisi. Olen kerran palauttanut "lauman" yhteen, yhteenoton ja pentujen lähdön jälkeen. Tein työtä monta viikkoa, että sain ennen niin parhaat ystävät jälleen luottamaan toisiinsa. Ja toisen kerran totuttanut lauman uuteen jäseneen, Araminaan, joten emme halunneet nytkään mitään yhteenottoa. Kissoilla ainakin jää ns. yhteenotto, fysiologiseen muistiin pitkäksi aikaa, koirista en osaa sanoa, kun on niin lyhyt kokemus tästä koira elämästä.

Araminan kanssa ollaan käyty näyttelyissä. Ensimmäinen näyttely oli tammikuussa Hämeenlinnassa. Araminaa jännitti, mutta sertinsä hän sai ja siitä alkoi näyttelyura. Seuraava nättely oli vasta toukokuun lopulla, sielläkin Aramiina sai sertinsä, mutta minä totesin, että Aramina toimii paremmin Riikan kanssa ja sen jälkeen Riikka on vienyt Araminen tuomarin pöydälle.

Aramina on saanut sertinsä ja onkin nyt IC eli International Champion. Toukokuussa 2019 Ylöjärvellä, molempien tuomareiden mielestä, Araminan häntä oli liian lyhyt. Hämeenlinnassa heinäkuussa häntä oli ok, mutta korvat liian pienet ja nyt elokuussa Tallinnassa kaikki oli ok ja siellä Aramina valmistui IC:ksi. Aramina ole ollut koskaan tuomarin paras saati päässyt paneeliin eli loppukilpailuun. Toki olisin iloinen ja oettu, jos joskus valittaisiin tuomarin parhaaksi, mutta se ole koskaan ollut minulle se pääasia, sertit riittävät hyvin, koska se sertin saamnenkaan ei aina ole itsestäänselvyys.

Tiuku kävi muistaakseni huhtikuussa lääkärissä, koska epäileimme, että hänellä on nivelrikkoa. Lääkäri totesi, että Tiukun nivelet on priimakunnossa. Tiuku on edelleen laumanjohtaja, sillä aina tarvitaan se joka homman pitää kasassa. Tiuku tulee syliin ja kehrää sylkikuplan kera, mutta silti ihmiselle osoittaa, ettei pdä kaikista hoitotoimista, niitä voi kommentoida, koska alistua ihan hiljaa olisi liian lepsua.

Ofelia saa välillä hellyydenpuuskia ja sitä huumania täytyy silloin rakastaa täydellä kympillä, kasvoihin puskeminen osittaa Ofelian mielestä sen parhaiten. Ofelia kuljettelee välillä leluhiiriä ja naukuu hiiri suussa. Yhtenä aamuna hiiri oli vaa'an päällä, tulkitsen niin, että Ofelia halusi tietää vauvansa painon ;)

Alpo, tuo mamman poikamies, on nauttinut auringosta aina kun sitä on ollut tarjolla, sen kertovat selän rusketusrannut. Alpo on alkanut kesän aikana hakeutua meidän kaikkien syliin, useita kertoja päivässä hön istuu syliin ja nauttii. Alpo on herkkä <>

Elokuun 16. päivä Alpo ja Aramina kävi sydänultrassa, molemmat todettiin täysin terveiksi.