PR FI*EEC's Great Sensation

Muistoissamme elää Tiuku, Mielensäpahoittaja, Yrmy, Aina Tiuku Ankeinen

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ;) Tiuku tuli meille 3-vuotiaana, Fiksun kaveriksi. Tiuku tuli suoraan kasvattajalta, siellä Tiuku oli elellyt äitinsä Maisan (EEC's Amazing Alaexandria) kanssa.

Tiuku ja Fiksu laskettiin heti tutustumaan toisiinsa. Parin viikon kuluttua uskalsivat jo tulla syliin yhtäaikaa. Ystävyys syventyi pääsiäisestä kesään mennessä niin, että nukkuivat aina vierekkäin, söivät vierekkäin... Fiksun sairastuttua Tiuku valvoi vierellä. Fiksun viimeisenä elinyönä Tiuku makasi minun rinnan päällä, lohdutaen minua. Kun tulin seuraavana päivänä tyhjän boxin kanssa kotiin, Tiukun ilme oli hyvinkin kysyvä, Mihin minun ystävän jätit?

Pelkäsin, että Tiuku kuolee suruun. Oli meissä ihmisissä kiinni kaiken aikaa.

Alpoa Tiuku katseli ensin ihmeissään, kuin sanoen "veitte minulta parhaan ystävän jonnekin ja toitte pienen rääpäleen tilalle". Nopeasti Tiuku kuitenkin otti Alpon tassujensa suojiin.

Tiuku ulkoili kesällä valjaissa ajoittain, mutta eniten tykkäsi makoilla aurinkoisella terassilla.

Tiuku oli myös hyvin innokas kasvien pureskelija ja syöjä. Tiuku söi chilin taimet, joulukaktuksen kukat ja lehdetkin maistuu sekä onnenbambun lehdet.

Todennäköisesti onnenbambun lehdet aiheuttivat Tiukulle maksan vajaa toimintaa. Kasvi on oikeasti ruokotraakkipuu ja myrkyllinen. Aluksi en asiaa ymmärtänyt ja unohdinkin, kun mitään oireita ei tullut. Syömisen ja oireiden välistä aikaa en tarkalleen pysty sanomaan. Oireet alkoivat 2015 tammikuussa, eräänä yönä, kun Tiuku juoksi meidän makuuhuoneeseen ja ärisi tullessaan. Luulin ensin, että "tappelee" Alpon kanssa, mutta tyttäreni Riikka kertoi Alpon olevan hänen vieressään. Tiukulta meni kakat ja pissat lattialle ja murisi sängyn alla pitkään. Seuraavana päivänä juttelin kasvattajan kanssa ja ihmettelimme yhdessä, mistä moinen voisi johtua. Kohtaus ei uusinut ihan heti ja ajateltiin sen olevan vain yksittäinen kerta. Varasin Tiukulle kuitenkin sydänultraan ajan, koska halusin tietää, missä kunnossa sydän on. Muutamaa päivää ennen sydänultraa Tiuku sai uuden kohtauksen. 

Näistä kerrottiin lääkärille, joka sanoi, että kuulostaa epilepsialle. Sydänultrassa ei löytynyt mitään hälyttävää. Otettiin verinäytteet varuilta, jos tarvitsee aloittaa epilepsialääkityksen. Verikokeista sitten paljastui, että maksa arvot olivat korkeat ja kohtaukset johtuivat kuona-aineiden kertymisestä elimistöön ja se aiheutti epilepsiakohtauksia. Tiuku siirrettiin maksasairaan ruokavalioon ja aloitettiin maksaa tukevaa lääkitystä. Kohtauksia tuli siitä huolimatta jonkin verran, ei kuukausittain. Lopulta kohtauksia tuli vuoden välein ja viimeinen kohtaus oli rajuin, olin aivan varma, että Tiuku menehtyy.

Hammasputsin yhteydessä eläinlääkäri sanoi, ettei Tiukulle tarvitse syöttää maksasairaan ruokaa vaan voi syöttää laadukasta kissanruokaa. Tiuku alkoi syödä myös raakaa ja samaa ruokaa muutenkin muiden kanssa. Syksyllä 2017 eläinlääkäri kysyi hammashoidon yhteydessä, että otetaanko verikokeet, kun pitkilleen ei ole katsottu maksan tilannetta. Totesin, että otetaan vaan. Tiukua hakiessa sain iloisia uutisia, maksa arvot normaalit, kaikki kunnossa. Mitään pysyvää maksan vajaatoimintaa ei ollutkaan. Lähes 2 ja ½ vuotta Tiukua hoidettiin maksan vuoksi. Nyt meillä ei mitään kasveja olekkaan...

Tiuku oli väritykseltään sinikilpikonna ja kilppareista sanotaan, että ovat aika täpäköitä ja sitä Tiuku oli. Tiuku piti nuorison kurissa, välillä tosin käpy paloi ja lähti juosten pakoon, rumasti kiroillen ja joku muista juoksi perässä, sitten palasivat makoilemaan vierekkäin sohvalle.

Tiuku kävi jonkun kerran myös näyttelyssä ja saavutti Premior tittelin. 

Tiuku rakasti sylissä olemista, niinpä hän hakeutui kaikkien syliin, jotka vaan vähänkin vaikuttivat kissaa sietäviltä ihmisiltä.

Tiuku kävi marraskuussa 2018 sydänultrassa ja ultrattiin terveeksi. Tästä tiedosta olimme onnellisia, sillä Tiukun suvussa tiedetään olevan sydänsairautta.

Lokakuun 1. päivä 2021 jouduimme tekemään raskaan päätöksen, Tiuku oli päästettävä sateenkaarisillalle. Tiukulle kehittyi ihosyöpä. Se ei ole yleinen karvattomillakaan kissoilla.

Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen

ja vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,

taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

Kohti lämmintä ja elävää valoa

 

Tahdon lähteä

Tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän

Elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyneleesi, jotka ihoni kostuttaa.

En ole kaukana,

Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;

henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.

 

Kiitos,

kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän,

että minäkin rakastan sinua,

Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten,

pidä minua lähelläsi vielä kerran,

ja sano sanat,

jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois.

-tuntematon-